Lätkäsin tän blogini Blogilistalle samalla kun selasin laihdutus/painonhallinta -blogeja.

Niitä on paljon, laidasta laitaan ja äärestä viereen. Useimmat laihduttaa vain ruokailutapoja muuttamalla, sitten on niitä jotka lisää siihen kunnon treenaamisenkin. Etsin etupäässä niitä jotka ois juttaillu. Oli siellä muutama jotka olivat jossain vaiheessa kokeilleet tätäkin, mutta harmi kyllä olivat postanneet harvakseltaan, enkä saanut niistä blogeista oikein mitään irti juttailun suhteen,

"Painan nyt 58.5 kiloa ja aloittelen dieettiä....2 viikkoa dieettiä takana, paino pudonnut 3.5 kiloa, rahka tuppaa jo yököttään...Meidät kutsuttiin viikonloppuna mökille grillaamaan ja nautiskelin kanavartaita, vihannessalaatteja ja muutaman uuden perunan, tää dieetti on ihana!...Okei mä tunnustan. Tulin kotiin ja lapset oli syöneet mun jemmaaman marjarahkan. Kostoksi siitä menin  makuuhuoneeseen salaa syömään niiden karkkipäiväkarkit. Saahan kaupasta uusia. Dieetti taisi mennä nyt mönkään, törkkäsin uuniin juuri ranskanperunoita ja nakkeja. Nooooo toisella kertaa sitten!"

Suunnilleen näin se yksikin blogi meni, toki välissä oli muuta tarinaa mutta ei laihdutukseen liittyvää.

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoo tästä : Nooooo toisella kertaa sitten!

Oikea asenne! Aina voi alottaa uudestaan. Elämässä on luultavasti kaikki muu tärkeämpää kuin laihdutus, paitsi tietenkin silloin, jos ylipaino käy hengen päälle. Huomenna on päivä uus. Repsahduksia sattuu ja sen jälkeen voi palata ruotuun jos siltä tuntuu, jos ei tunnu, niin ei sitten. Kilo sinne, kilo tänne, aivan sama.

Toinen asia, se itse repsahdus. Talossa ei ole karkkia, ja se pakastimen alinkaan laatikko ei houkuttele kovinkaan paljon repsahtamaan. Tässä kämpässä ei ole mitään herkkua mihin repsahtaa. Jos sorrun muutamaan ylimääräseen mansikkaan (en ole, mittaan kaikki mössöt grammalleen) niin se ei varmasti ole vielä repsahdus. Mulla ei ole repsahtamisen vaaraa tässä kämpässä ollenkaan, koska mitään kiellettyä täällä ei ole. Tai jos onkin, ne on umpijäässä. Hedelmäsäilykepurkkia oon nillittänyt päivittäin, ja se ei tunnu missään.Olkoonkin vaan sokeriliemessä.

Mutta entäs jos meen vaikka koti-kotiin? Siellä ei tarvitte tuulettaa jääkaappia ja ihmetellä onko meillä mitään hyvää, koska siellä on varmasti kaikkea hyvää niin jääkaapissa kuin pakastimessakin. Hyvää on murokaapissa (kaikkia ihania muroja ja keksejä) ja kahvinkeittimen yläpuolisessa kaapissa on ainakin vaniljakastikejauhetta. Sitä hyvää voi olla tiskipöydällä jäähtymässä leivinliinan alla ja se voi olla mitä vaan rieskan ja mustikkapiirakan väliltä. Takkahuoneen pakastimen päälläkin voi olla jotain hyvää rasioissa. Ulkorakennuksen pakastimessakin voi olla jotain hyvää, sinne pääsee hetkessä jos onnistuu saamaan sen oven lukon auki, se on vähän vekkuli välillä.

Minä tiedän kyllä mistä etsiä :D

 Niin siellä sitä sitten kanttia kysytään kahvipöydässä ja ruoka-aikaan. Ei mitään kastamista voi ottaa kahvin kanssa. Muurinpohjalättyä en uskalla ees ajatella.

Kodin ulkopuolella on muutenkin näitä nalkkeja mihin on helppo sorttua. Esimerkiksi vakkarikahvila, meet sinne ja lataat sen normaalin setin et

-Kahvi ja tollanen lämmin mozzarellaleipä ja sit kääretorttusiivu, kiitos.

Niin tsempata saa et ei lataa koko litaniaa automaattisesti  vaan et

-Kahvi, kiitos

-Ja tuliko jotain muuta kahvin kanssa ? 

-(Kettuileksää ?!?  ) Ei kiitos.

Tai se kun käy kaupas ja menee pizzapaikan ohi. Just sen paikan missä on jäätävä vegepizza. Paljon juustoa. Ja se Aura ekstrana. Niin sitä melkeen ottaa jo pari askelta kunnes muistaa et ai niin, ei ookkaan mitään asiaa koko puljuun. Sitä vaan toimii automaattisesti ja sit kun niin moneen asiaan liittyy se syöminen ja juominen, niin opetella pitää et ei. Mulla pitää olla aina jotain herkkua kun katon leffan esimerkiksi. Ihanimpia juttuja mitä tiän oli mennä kotiin Makuunin leffan ja irttaripussin kanssa ja aukasta viel nachoksille juusto- ja salsadippi, ja puoltoista litraa Colaa, aaah ! :)  

En oo katellu nyt mitään leffoja, vaikka voisin tietty dippailla mansikoita maitorahkaan ja kuvitella sit ihan jotain muuta, mut sehän on itsensä huijaamista. Eli ei leffoja ainakaan tänään, tai sit silleen et voin apettaa samalla ton iltaruuan. Herkkua sekin on mutta kaipais jotain rapisevaa kaverikseen.

Laitetaan tähän väliin lounaasta kuvaa,

Espanjalaiset miniluumutomaatit oli hyviä, napeita ja makeita. Ruuan kans hulautin sitä teetä pari lasia, se maistuu kauheesti teelle (kuinka ollakaan :D) joten lanttasin sitä vedellä. Muuten oon sit juonu vettä vaan, mehut ja light limut jäi sinne henksun ruokalaan. Sitruunanmehua oon laittanu sekaan tosin, et maistuu jollekin. Jonkin lightmehupullon voisin kyllä shopata kun pelkän veden latkiminen on niin boring.

Välipalana oli marjarahkaa, taas ja edelleen. Ei töki vielä mutta pitää muistaa katella marjavalikoimaa jossain isommassa ruokakaupassa, täällä on vaan sekotusta ja mansikkaa ja mustikkaa. Ja en mä sitä mustikkaa nyt kun mulla on sitä jo keittona. Boysenmarja vois olla kiva, tai lakat.

Niin mun piti niistä blogeista vielä et ne on tosi erilaisia, joku merkkaa tarkkaan kaikki liikunnat ja syömiset ja kalorit ja kulutuksen, sit joku tosi rennosti, et söin kanasalaattia lautasellisen, kävin tunnin lenkillä jne. Ja ihan mielenkiintosta on ollu lukee niitä, en oo päässy vielä kuin alkuun. Monet blogit on jääny kesken yhtäkkiä, vaikka laihdutus on sujunutkin hyvin. Paljon on morsiamia jotka laihduttaa suurta päiväänsä varten, tahtoo näyttää mahdollisimman hyvältä mekossaan.

Mullakin on sellanen yksi liian pieni mekko. Se on isonsiskon anopin antama noin vuosi sitten, musta ja yläosa edestä napitettu ja pitkähihanen, oisko 60-70 luvulta. Sanon sitä körttiläismekoksi :D Kokeilin sitä päälle ja rikoin samalla vetoketjun :( Mutta sen saa kyllä korjattua, se meni hampailtaan kun vedin sitä kiinni. Mun ei tarvi tarkentaa mahtuko se mekko päälle vai ei. Mitähän kokoo se on...

--------------------------------------------------------------

Se kokolappu on kulunut niin ettei saa selvää. Laitoin sen päälleni. Vatsan ja lantion kohdalla mulla on liikaa tavaraa siihen. Jos vedän vatsan sisään vetskari menis kiinni, se on sivussa, nyt se jää melkeen 10 senttiä auki. Siinä on pikkasen sellasta hillittyä rimpsua. Hihat on liian lyhyet mulle mutta katoin et nurjalla oli käännevaraa reilusti, jos avaan ne ja ompelen uudestaan kapeemmalla saumanvaralla niin niistä tulis muutama sentti lisää. Harteista se on inansa tiukka. En tiedä riittäiskö siihen viisi kiloa, 10 varmasti riittää. Ois siihen kiva mahtua, kiva persoonallinen ja naisellinen mekko ja laadukasta kangasta, ei ole menny miksikään, ja melkeen vintagea.

Sille vois ostaa Maija Poppanen-tyyliset popot kaveriksi...

-------------------------------------------------

Mulla on jo selkee visio tästä,

siihen on mahduttava jossain vaiheessa. Se mekko ja Poppiskengät ja jokin nätti väsky ja tukkakin ois taas tumma ja vois kokeilla jotain kivaa kampaustakin koska ihan varmasti tukkakin ehtii kasvaa siihen mennessä kun mekkoon mahdun. Jokin kiva vintagetyylinen hiuskoriste ja helmikorvikset ja ei muuta kuin patsastelemaan jonnekin omaa peilikuvaansa :D

(Ne mun porkkana -korvikset on muuten yöpöydällä, niin näen ne aamulla ekana ja illalla viimeksi. Kyllä ne on nätit aina vaan.)

Ja varmasti mahdunkin, mulla on 6. päivä menossa ja paino on pudonnu 1.2 kiloa, ja tokalla viikolla pitäs kuulemma laihtua enemmän kuin ekalla. Saa nähdä pitääkö ennustukset paikkansa, toivottavasti vaikka kyllä mulle riittäs tämäkin vauhti.

Nyt samaa iltaruokaa kuin eilen ja sitten vielä sitä rahkaa, lesettä ja mustikkasoppaa. Bis morgen.